Temppuilua ja kehuja

Pojan kanssa olemme opetelleet uutta. Olemme harjoitelleet minun jalkojeni alta menemistä, jonka sitten vien vähän pidemmälle eli jalkojen ympäri pujotteluksi. Temppujen opettaminen on koiralle mukavaa tekemistä, Masista huomaa, että hän nauttii suuresti opettelusta (tai ainakin siinä ohessa saamistaan nameista).

Tällä hetkellä harjoittelemme tuota jalkojen ali menemistä jo siten, että liitän siihen joka kerralla käskysanan, sillä Masi menee hienosti jalkojen alta, kun kädellä osoitan, onnistuu vähintään sen 9/10. Naksutin on kyllä kätevä apu, ei tarvitse pitää nameja kädessä ja Masi tajuaa, että kun naksahtaa, että pian sieltä herkku tulee ja hän jaksaa jopa hetken odottaa. Teemme harjoitellessa kerralla 4-7 toistoa, sitten pidämme taukoa. Näin teemme kaikessa koulutuksessa ja opettelussa. Uuden asian kanssa tuohon 7 toistoon ei oikein meinaa päästä, kun Masi tuntuu kiihtyvän helposti uuden opettelun lomassa, kun tajuaa tehneensä oikein, innostuu nameista ja muuttuu ihan tättähääräksi. Kun sitten taas tutuimmissa jutuissa, kuten maahan menossa ja siitä ylös käskemisessä Masi helpommin kyllästyy, eikä noita tuttuja juttuja voi myöskään monen montaa toistoa kerrallaan tehdä. Lähinnä käytän niitä katsoakseni alussa, että millä miellä Masi on, että kannattaako harjoitella ollenkaan.

Masihan se siinä :)

Masi on oppinut hienosti meidän tavoillemme, lähinnä se, että on lopettanut karkailun. Eilen esimerkiksi olimme ilta/yölenkillä miehen ja Masin kanssa, minä olin ihan väsynyt ja pidin remmistä kiinni miten sattui eikä tarvittu isoa nykäystä, kun se lähti kädestä. Mitä teki Masi? Lähtikö juoksemaan karkuun onnesta soikeana silmissä katse, että lällällää? No ei! Masi käveli minun viereeni, odotti, että otin remmin käteen ja jatkoi sitten nuuhkuttelua ja kävelyä. Minä en siis käyttänyt edes mitään käskysanaa, en pyytänyt viereen, kutsuin tosin kyllä nimeltä. Masi on siis rauhoittunut kovasti lenkeillä, joillakin lenkeillä hän on kyllä kuin tuuliviiri, menee ja risteilee puolelta toiselle ja on virtaa täynnä, mutta uskoo, jos emäntä tai isäntä kehottaa olemaan vetämättä hihnassa. 

Unelmakoira tuo on, kuin savea, jota saa hellästi muovata, mutta myös Masi kasvattaa meitä. Hän on täysin erilainen kuin edellinen koiramme, sitä oli jo melkein unohtanut, että millaista on lenkkeillä koiran kanssa, joka todella haluaa liikkua eikä 100 metrin matkaan mene hartaasti nuuhkutellen puolta tuntia. :D