Pienen tauon jälkeen kirjoitus taas

Pitkä tauko ollut kirjoittamisessa, pahoittelen. Olemme elelleet tavallista arkea Masin kanssa eikä mitään suurempaa kerrottavaa sikäli ole. Masi on tosin saanut paljon uusia koirakavereita. Täytyy sanoa, että ihannekoira poika on siinä mielessä, että tulee melkeinpä toimeen koiran kuin koiran kanssa, hyvin harvoille yrittää vähän uhitella. Olin kuumeessakin tuossa pari päivää, jolloin minun osaltani lenkittely ja kouluttaminen oli jäissä, mies sitten lenkitti Masia, mutta ei uskalla viedä koiraa yksinään koirapuistoon, kun pelkää, ettei Masi kuuntele. Joo-o, ei Masi todellakaan kuuntele, jos on toisia koiria ja jotain oikein kivaa, kun kuurosokeus iskee niin ainoa mikä auttaa on mennä pois päin ja huudella "hei hei Masi". Se toimii... joskus. Noo, meillä on vähän harjoittelu kesken.

Kipeänä en tosiaan kouluttanut ollenkaan emmekä harjoitelleet mitään, sillä ei koulutuksesta tule mitään, jos kouluttaja on väsynyt ja keskittymiskyvytön, vilkas ja touhukas koira menee ihan sekaisin, kun kouluttaja reagoi kaikkeen hölmösti ja vaikuttaa vieläpä itse siltä, ettei koko touhu kiinnosta. Voiko silloin olettaa, että koira jaksaisi keskittyä?

Kaunis ja kiva talvi!

Kiltti poju Masi on, joskin tosiaan välillä niin villi, että en meinaa perässä pysyä, vähän päiväkohtaista, toisinaan Masilla on oikeita hulivilipäiviä, jolloin mietin, että onko tuo koira vai pyörremyrsky. Masi on myös alkanut kovasti juttelemaan, örisee ja ääntelee milloin minkäkin takia, yleensä se on merkki siitä, että nyt kelpaisi leikkiminen tai muuten vain huomio.

Masi todella rakastaa talvea! Nyt kun tuolla on oikein kunnon hanki niin Masi menee ja möyrii siellä, paikka paikoin hanki on niin mahtava, että Masi pystyy etenemään vain loikkimalla ja siellä hangessa riehumisen jälkeen lopputulos on onnellinen koira ja emännällä märät sukat. On tuo niin mahtava poika.