Masin komennettavat vai Masin komentelijat?

Lupasin esitellä Masin paimennettavat eli perheemme kissajäsenet. Masi ei vielä kovinkaan niitä uskalla paimentaa ja komentaa, tuntuu vähän kissat pomottavan Masia ennemmin, mutta selvästi Masi uskaltaa jo enemmän päivä päivältä. Hypätä samaan sänkyyn nukkumaan rohkeammin päivä päivältä, kulkea kissojen ohi ilman kummempia luimuiluja. Toisinaan Masi tosin menee häntä koipien välissä, katse pois käännettynä toisen kissan ohi, mutta sekin on jo vähän lieventynyt.

Kirby ämpärissä. 

Yllä oleva kuva on juuri siitä kissasta, jota Masi aristaa enemmän. Kirby on tällä hetkellä 7½ -vuotias, pomottaja-ainesta. Kirby on narttu ja sitä mieltä, että hän on koko perheen kuningatar. Kuva on pari vuotta vanha, en saanut Kirbystä napattua uutta selkeää kuvaa, neiti hermostui totaalisesti kameraan ja lopetti yhteistyön. Kirbysta vielä sen verran, että kyllä hän on Masia käynyt nuolemassa, vähän kävi anturoita pesemässä, kun Masin kanssa sängyssä köllöteltiin, Masi ei oikein tiennyt, että mitä siitä ajattelisi. Että eivät he keskenään sentään tappele, Masi vain tuntuu alistuvan Kirbyn edessä helposti. Kirby on erikoistunut outoihin majailupaikkoihin. Ihan mikä tahansa, minne hän mahtuu ja saa itsensä ängettyä edes akrobaattiseen asentoon on ilmeisesti oikein mukava nukkumispaikka.Välillä ollut tilanteita, että ei ole sitten enää meinannut päästäkään pois... Pöljä katti.

Toinen kissa on nimeltään Tiki, ruoasta nauttiva nössykkä, joka tulee Masin kanssa toimeen hyvin. Haistelevat toisiaan toisinaan ja Masi päästää jopa Tikin omalle ruokakipolle joskus. Onneksi Masi sentään päättää, että milloin se hänelle käy ja välillä hän sitten komentaakin Tikin pois samalta kupilta. Masi on komennellut Tikiä myös esimerkiksi silloin, jos on huomannut Tikin nuolevan johtoja. Masi ärähtää ja ajaa Tikin johtojen kimpusta pois. Tuo vain kohdistuu väärään kissaan, Tiki kun vain nuolee johtoja, Kirby taas toisinaan puree niitä poikki asti. 

Tiki on jo 13-vuotias herra, jolle tosiaan kelpaa ruoka kuin ruoka. Ehkä sen takia tulevat Masin kanssa niin hyvin toimeen, kun ovat samanlaisia ahmatteja. Tiki tosiaan söisi mielellään kaikenlaista ei-kissoille tarkoitettua, kuten pakastemaissia, wokkivihanneksia, paistettua sipulia, herkkusieniä... Tiki ja Masi ovat kumpikin sitä mieltä, että on kello on ihan tyhmä, kun se näyttää väärää aikaa. Kellon pitäisi näyttää aina aikaa nimeltä Ruoka-aika.

Tiki tyytyväisen hymyn kera

Kissat tulivat minulle aikanaan lopetusuhan alta, se oli sellainen pikapäätös, kun ystävä soitti, että tutun tutulla on kaksi kissaa, joille ei ole löydetty uutta kotia ja seuraavana päivänä olisivat menossa lopetettavaksi. Pari tuntia myöhemmin kotona sitten tepasteli kaksi kissaa. Perhe kasvoi jossain vaiheessa eläkeläiskoiralla, jonka sain pitää nelisen vuotta. Hänet otin alkoholistinaiselta luokseni ja aikamoista vääntämistä oli alkuun jopa siinä, että koira ymmärsi, etten aio hakata harjalla. Kamala miettiä, miten eläimet ovat joillekin kertakäyttötavaraa tai huonekaluja.

Masi on sitten taas helppo koira siinä mielessä, että häntä on pidetty hyvin ja entisen omistajan suru siitä, että joutuu sairauden takia luopumaan Masista oli niin käsinkosketeltavaa, että meinasin itsekin pillahtaa itkuun, ja meinaan nytkin, kun ajattelen. Masi ei ole ongelmakoira, vaikka vähän säikky onkin, mutta Masi onkin kokenut aika ikävän lapsuuden, ennen kuin pääsi edelliselle omistajalle aikuistumaan tasapainoiseksi herrasmieheksi, eivätkä kaikki voi olla rohkeita leijonia. Kuitenkin Masi on hyvin luottavainen ja ihmis- ja koirarakas ja kouluttamisesta nauttiva ja oppivainen. =)

 Lapsuudenkodissani oli kissoja, koiria, kanoja, lehmä, minipossu, erilajisia lintuja, kaneja... Eläinten kanssa tullut toimittua ja oltua lapsesta pitäen siis ja kotoa olen oppinut eläinten arvostamisen ja kunnioittamisen. Kunpa kaikki muistaisivat, että kotieläimet ovat täysin ihmisen toimista riippuvaisia, eläviä olentoja, eivätkä mitään viihdykettä tai yksinäisyyden tai hellimisenhalun korvikkeita. Eläimet auttavat kyllä yksinäisyyteen ja haluavat hellyyttä sekä antavat itsekin rakkautta takaisin ja kyllä sitä viihdettäkin eläinten kanssa olemisesta saa, mutta jokainen eläin tarvitsee ohjausta, rajoja ja huolenpitoa ja ennenkaikkea sitoutumista hyvinvoinnista huolehtimiseen.

Ehkä on fiksua lopettaa tämä teksti, ennen kuin alan pitämään hirveän saarnan siitä, miten mielestäni ei esimerkiksi lapsen syntyminen perheeseen ole mikään kunnollinen syy luopua kissoista. No, loppupointtina sanottakoon, että lähinnä omistajan sairaus, paha allergia tai se, ettei enää kykene hallitsemaan omaa lemmikkiään ja se rasittaa koko perhettä ja lemmikkiä itseään, ovat ainoita syitä, jotka kykenen ymmärtämään lemmikin luopumisen yhteydessä.