"Emmää nää enkä kuule mitään"

Huomattu on, että Masi osaa kyllä hermojen koettelunkin. Ilkikurinen ja kuuro tuntuu olevan välillä. Mutta ei sitä nyt voi olettaakaan, että tässä ajassa toinen olisi kaiken oppinut. Eilen meni hermot, kun Masi onnistui karkaamaan mieheltä lenkillä. Mies sitten soitti, että tule ottamaan Masi kiinni. No eihän Masia kiinni saa eikä luoksetulokäsky toimi vielä tilanteissa, jossa on liikaa omaa kivaa koiruudella. Valistin kyllä miestä sitten lopulta oikeasta tavasta saada Masi takaisin kotiin eli seuraamaan. Minä sain Masin kotiin siten, että kun Masi huomasi emännän tulevan niin johan kiinnostui. Hetken hän ramppasi ties minne ja mitä kautta, minä rauhallisesti kävelin "perässä", vähän katsoin, että toinen ei autotielle suuntaudu ja kun olimme turvallisemmalla alueella niin lähdin vain kävelemään pois päin, kotia kohti. Ja siinä se herra sitten seurasi nätisti, meni rappukäytävän ovesta sisälle, kipusi portaat ja katsoi kotiovea, että enkö minä jo avaa sitä. Rauhallisuus ja sellainen asenne, että no, tälläistä tämä joskus on, no big deal eli ei tee asiasta numeroa, toimi Masin kohdalla.

"Ei kuule kiinnosta, anna mun nyt tehdä omia juttuja"

Miehelle sanoin, että Masia ei kannata alkaa yrittää ottaa kiinni, koska pöljä innostuu siitä vain entisestään ja luulee, että hänen kanssaa leikitään. Ja muistutin myös siitä, että ei, en ole millään ehtinyt tai pystynyt vielä tässä ajassa saamaan Masia kuuntelemaan "tule"-käskyä jokaisessa häiriötilanteessa. Meillä kun on koirien kanssa mennyt asiat useimmiten niin, että minä koulutan ne suurimmaksi osaksi ja mies on sitten se kyykytettävä, jota koirat vie aina kuusnolla. Täytyy vähän potkia miestä persiille asian suhteen, ettei hän ole ihan koiran vietävissä. ;)

Masi tosiaan on oppinut jo monia asioita välttävästi eli siis tekee oikein vähintään 9/10 silloin, kun häiriötekijät ovat minimissä. Mutta ei toivoakaan, että korvat toimisivat ollenkaan, jos on toinen koira lähettyvillä, vastaan tulee ihminen, tien yli juoksee orava... Tähän mennessä olemme siis harjoitelleet kontaktin pitämistä silmiin katsoen käskystä, istumista ja siinä oikeasti pysymistä, istuahan Masi jo käskystä osasi, mutta ei se persii oikein paikoillaan pitkiä aikoja pysy, luoksetulemista, joka tosiaan toimii, jos ei häiriöitä pahemmin ole ja tänään tuli harjoiteltua jo seuraamista, koska Masi itse teki aloitteen siihen suuntaan, joten tietysti piti napata hyvä käytös esille ja lähteä vahvistamaan sitä. =)

Tänään kävimme aamusella koirapuistossa, jossa harjoittelimme näitä juttuja, mutta korvien kuuroutumisen huomasi, kun puistoon oli tulossa toinen koira. Hissukseen Masi tässä oppii vielä, että tilanteessa kuin tilanteessa kannattaa emäntää kuunnella, että se on paljon kannattavampaa kuin olla kuuntelematta. Koiran kouluttamista ei pidä ottaa liian vakavasti, huumorintajua ja ITSELLEEN nauramisen taitoa tarvitaan, sillä ei se koiran vika ole, jos asiat ei suju, vaan kouluttajan itsensä. Kärsivällisyys tosin saisi tulla myyntiin kauppoihin...

"Tuolla on taas jotain, korvat menee lukkoon, kliks."

Masia olemme nyt tottuttaneet luihinkin, poronluuta raakana olemme antaneet. Nyt hän on saanut vain aivan pieniä palasia, sellaisia, että on joutunut kyllä pureskelemaan vähän, mutta ettei tule syötyä kerralla liikaa. Pystyy helpommin totuttamaan ja säännöstelemään, kun on pikkuisia luita. Luihin tottumattomalle kun ei sitä luuta voi kerralla paljoa antaa vaan totuttaminen on tehtävä vähän kerrallaan. Poika kyllä näyttää nauttivan luiden syömisestä hurjasti. No, kukapa koira ei?

Huomenna voisin esitellä Masin paimennettavat ja nukkukaverit eli kissat, piti se tehdä jo tänään, mutta olikin muuta kerrottavaa.