Aamusella raahasimme Masin kanssa isännänkin koirapuistoon ja siitäkös Masi tykkäsi. Isännän kanssa kun saa riehua ja kunnolla. Emäntä kun tuppaa olemaan usein niin tylsä, että aikansa siellä puistossa riehutaan, mutta sitten alkaa kaikenlainen typerä kouluttaminen, johon pitäisi muka keskittyä ja vielä olla rauhallinen. Kolmistaan me sitten juoksimme, leikimme hippaa, painimme ja välillä halailimme koko perhe. Masi nautti eikä säästellyt pusuja. Eilinen meni muutoinkin pitkien lenkkien parissa.
Iltasella Masi sai ensimmäistä kertaa järeämmän kokoisen luun. Aiemmin hän on saanut jäystettäväkseen suhteellisen pieniä ja helppoja poronluita. Tällä kertaa tuli nenän eteen ihan kunnollisen kokoinen naudanluu, josta on vielä tänäänkin puolet jäljellä. Sen syöminen olikin alkuun Masille aikamoinen älypähkinä, mutta lopulta poika oivalsi, että pelkän pinnan jäystäminen on kovin tylsää. Kissojakin tuli komennettua, ei ole kissoilla mitään asiaa metriä lähemmäs luuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti